Historia
Kuninkaiden aika päättyy
Harvojen muisti kantaa tuon aikakauden tapahtumiin asti oppineidenkaan keskuudessa - paljon valtakunnan historiankirjoituksesta menetettiin Britainin ikivanhan kuningasvallan romahtamista seuranneiden aikojen saatossa, ja pahimpien sekasorron vuosien aikana tapahtumien kirjaaminen lakkasi kokonaan. Tiedetään kuitenkin, että kuningas Arayon Diosin kuoltua ilman perillistä, valtakunta pirstoutui kuninkaan armeijan riveistä nousseiden sotilasjohtajien ja vanhan aateliston yrittäessä lujittaa valtaansa valtakunnan eri provinsseissa. Yritykset muodostaa uusi keskushallinto kuningasvallan tilalle saivat aikaan vain löyhän ja epäyhtenäisen liittouman huolimatta ihmiskunnan ja sivistyksen ikiaikaisen vihollisen Kaaoksen kasvavasta uhasta. Valistuneelle sivistyneistölle Kaaos edusti ikiaikaisia primordiaalisia voimia joiden uskottiin virtaavan maalliseen maailmaan tarkoituksenaan hajottaa järjestystä ja kylvää sekasortoa sen tasapainon säilyttämiseksi. Tavallinen kansa kuitenkin piti sen uhkaa liioiteltuna ja tarinoita mahtavista kaaospedoista sekä tunteettomien kaaossotilaiden legioonista vanhan kansan taruina.
Vanhan valtakunnan ennen elinvoimaiset kaupungit kokivat kovia takaiskuja toinen toisensa perään. Vanha pääkaupunki Britain joutui selittämättömän tautiepidemian kouriin ja autioitui pian kuninkaanvallan päättymisen jälkeen. Perinteisesti Faisin papiston hallitsema Magincian kaupunki evakuoitiin Kaaoksen voimien hyökkäyksen pelossa. Aarnimetsän ympäröimä Yewin vanha kaupunki taas kärsi sitä hallinneen suurruhtinaan tyranniasta. Kaaoksenpalvojaksi myöhemmin paljastunut suurruhtinas syöstiin vallasta, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua ja kaupunki oli autioitunut.
Vanhan Valtakunnan aika
Vastatakseen uhkiin vanhan valtakunnan jäljellä olevat voimakkaat kaupungit muodostivat Yhteishallinnoksi kutsutun toimikunnan tehostaakseen yhteystyötään. Yhteishallinnon johtoon valittiin yksi edustaja kustakin suuresta asutuksesta; yksi maanviljelyksestä ja mahtavista maageistaan tunnetusta Skara Braen herttuakunnasta, yksi vanhan valtakunnan perintöä vaalivien lojalistien Trinsicin sotilaskaupungista ja yksi Jhelomista, merenkäynnin vapaakaupungista. Yhteishallinnon tukemana saavutettiin suuria voittoja ja valtakunnan tila tervehtyi. Yksi merkittävistä virstanpylväistä oli valtakuntaa pitkään riivanneen ikivanhan, demonisia voimia komentaneen Larathan surmaaminen.
Samaan aikaan vanhan valtionuskonnon, faisilaisuuden heikkeneminen salli monenlaisten kulttien ja kilpailevien uskontojen nostaa päätään. Eniten uusia seuraajia keräsivät faisilaisuuteen nähden lähes vastakkaisia oppeja saarnaavat Jaelshinon papit, joita oli kuninkaiden aikana hyljeksitty ja jopa vainottu. Jaelshinolaiset saarnasivat vapautusta Faisin hyveiden moraalisista kahleista ja lupasivat seuraajilleen valtaa, rahaa, maata ja yltäkylläisyyttä. Hiljaisuudessa jaelshinolainen kultti asettautui asumaan evakuoituun Magincian kaupunkiin ja julisti sen Magincian enklaaviksi, itsenäiseksi saarivaltioksi Yhteishallinnon vallan ulkopuolella. Enklaavi luotti kauhun tasapainon pitävän Yhteishallinnon joukot poissa saarelta ja puolustamassa omia kaupunkejaan Kaaoksen opportunistisen hyökkäyksen pelossa.
Lupaus yltäkylläisestä elämästä houkutteli enklaaviin parempaa elämää etsiviä uudisasukkaita. Yhteishallinto piti kaupungin valloitusta laittomana, ja vaati jatkuvasti sen vapautusta. Vallan vaihduttua enklaavissa se alkoi valmistautua sotaan. Uusi hallitsija nimitti itsensä keisariksi ja vaati Yhteishallinnon tunnustavan sen oikeuden hallita laajoja, joskin lähinnä autioituneita maa-alueita. Yhteishallinto kieltäytyi, ja keisari johti seuraajansa sotaan. Muiden kaupunkien pelätessä Kaaoksen hyökkäystä niiden armeijoiden ollessa muualla mantereen puolustaminen kaatui yksin Skara Braen sekä vapaaehtoisten harteille. Useiden taisteluiden jälkeen Yhteishallinto tunnusti Magincian oikeuden hallita sen vaatimia alueita, mutta voitto näkyi lähinnä kartalla; suurin osa saavutetuista alueista oli jo autioitunut, ja sotilaiden harjoittama sorto ajoi niiden viimeisiä asukkaita etelän asutuskeskuksiin. Lyhytikäiseksi jääneellä keisarikunnalla oli vaikeuksia löytää edes päteviä hallitsijoita sen määrittelemille tuomiokapituleille sen sodankäynnin tuoman suuren epäsuosion vuoksi. Eteläiset Yhteishallinnon kaupungit taas kärsivät ylikansoituksesta yhä uusien pakolaisten saapuessa niihin.
Pahin oli kuitenkin vasta tulossa. Eri puolilla sodan ja konfliktin repimää maailmaa alkoi samoihin aikoihin tapahtua valtavia luonnonmullistuksia; myrskyjä jotka repivät kokonaisia metsiä juuriltaan, maisemaa muuttavia maanjäristyksiä, tulvia, metsäpaloja ja maanpurkauksia. Säästä tuli koko valtakunnan alueella arvaamatonta, mikä teki maanviljelyn lähes mahdottomaksi. Ruokapula räjähti käsiin ja yhteiskuntajärjestys mureni nopeasti johtajien joko paetessa mellakoita tai tullessa tapetuiksi. Legendan mukaan valtavat maagiset, jopa kuukausia kestäneet myrskyt asettuivat kaikkien kaupunkien ylle kuin kirottuina. Muotopuoliset, valtavat kaaospedot nousivat meristä tuhoamaan kaikkea elävää ja hiljaisten kaaossotilaiden legioonat ilmestyivät kuin tyhjästä taistelemaan Yhteishallinnon armeijoita vastaan. Magincian keisari paljastui petturiksi ja kehotti kansalaisiaan ottamaan Kaaoksen legioonat iloiten vastaan, aiheuttaen pääkaupunkinsa totaalisen tuhon ja lyhytikäisen keisarikunnan luhistumisen.
Kaaoksen invaasio päättyi yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin. Suurten kaupunkien tuhouduttua tai autioiduttua valtakunnan asutus keskittyi pääosin pieniin kyläyhteisöihin jotka elättivät itsensä kalastuksella, metsästyksellä ja karjanpidolla, sekä itäisen meren saarille, jotka olivat suurissa sodissa säästyneet pahimmalta. Vuosikymmenten saatossa ihmiset unohtivat paljon vanhan valtakunnan osaamisesta ja sivistyksestä, ja yhteisöt eristäytyivät paljolti toisistaan, osin matkailun vaarallisuuden, osin kyläyhteisöjen sisäänpäinkääntyneisyyden takia.
Uuden Valtakunnan aika
Uuden valtakunnan muodostumisen voidaan katsoa alkaneen noin satakaksikymmentä vuotta sitten. Kaaoksen invaasion jälkeen Käärmekaartiksi kutsuttu palkkasoturiryhmä asettui Britainiin, vanhaan hylättyyn pääkaupunkiin. Kaartin jäsenet kertoivat olevansa Trinsicin lojalisteille kuuluneen Käärmesaaren sotilastukikohdan kaartilaisten jälkeläisiä, jotka jatkoivat soturitraditiota palkkamiekkoina. Runsaasti vapaata tilaa sisältävä, raskaasti linnoitettu käärmekaartilaisten tukikohta alkoi pian houkutella myös siviilejä muuttamaan sen suojiin. Vastapalvelukseksi oikeudesta asua heidän tukikohtansa muurien sisällä ja suojeluksesta Käärmekaarti alkoi kerätä veroa uusilta asukkailtaan.
Kahden vuosikymmenen ajan uudelleen miehitettyyn Britainiin tulvi uudisasukkaita, jotka rakensivat kaupungin itäpuolelle uuden kaupunginosan ja kunnostivat länsipuolen vanhaa kaupunkia. Käärmekaarti pyrki vastaamaan uusien asukkaiden vaatimuksiin nimittämällä virkamiehiä näiden joukkoon, mutta lopulta palkkasotilaiden hallinnollinen kyvykkyys loppui ja liian suureksi paisunut siviiliväestö alkoi vaatia valtaa sotilasdiktatuurilta. Käärmekaarti painostettiin luopumaan vallasta kansankokouksessa joka järjestettiin Britainin torilla kolmekymmentä vuotta sen uudisasuttamisen alun jälkeen. Kansankokouksessa perustettiin näyttävin menoin Uusi Valtakunta. Hallintomuodoksi toivottiin tasavaltaa, jossa kansalaiset saisivat itse äänestää omista hallitsijoistaan, mutta toisaalta myös huomattava määrä äänesti monarkiaan palaamisen puolesta. Kuningasmielisten rojalistien mielestä vanhaan kuninkaanvaltaan palaaminen tekisi valtakunnasta vahvan, ja esitti Vanhan Valtakunnan luhistumisen johtuneen kuninkaanvallasta luopumisen jälkeisestä sekasorrosta. Äänestyksessä tasavaltalaiset voittivat niukasti, ja niin Britainin vanha kuninkaanlinna ehostettiin senaatiksi, jossa kansalaisten valitsemat edustajat kokoontuisivat päättämään Uuden Valtakunnan asioista. Käärmekaarti asetettiin palvelemaan kansaa ja valtakuntaa sen armeijana.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin uusi Britannian Tasavalta oli vahvistanut armeijoitaan niin, että sen senaatti päätti levittää valtaansa myös muihin asutuksiin. Skara Brae painostettiin vannomaan uskollisuutta Tasavallalle, ja Trinsicin kaupunki valloitettiin uudestaan. Sen hallinta luovutettiin Faisin papistolle uskollisuuslupausta vastaan. Papisto aloitti kaupungin uudelleenrakentamisen ja julisti perustavansa uudelleen Oikeuden Ritarikunnan, sen temppeliritareista koostuneen sotilassiiven.
Nykyään Tasavalta on maailman ainoa tunnettu sotilasmahti, joka hallitsee useita kaupunkeja. Sisäinen konflikti kuitenkin repii sen yhtenäisyyttä; senaatin rojalistit ja tasavaltalaiset riitelevät edelleen vallan keskittämisestä, ja korruptio rehottaa kaartilaisten riveissä. Tasavalta katsoo hallitsevansa koko tunnettua maailmaa, mutta moni syrjäseutujen ja saaristojen kaupungeista on sen hallussa korkeintaan nimellisesti. Itsenäisyydestä haaveilevien separatistien lisäksi senaatin itsensä varjoissa moni rikas ja vaikutusvaltainen taho odottaa oikeaa hetkeä tehdä liikkeensä vallan haalimiseksi...
