Uskonnot
Fais
Fais on kansan keskuudessa tunnetuista jumalista ylivoimaisesti suosituin, ja faisilaisuus olikin tunnustettu valtakunnanuskonto vielä pitkään faisilaisten kuninkaiden ajan jälkeenkin, aina Vanhan Valtakunnan tuhoutumiseen saakka. Britannian Tasavallan järjestäytymisen jälkeen kirkko ja valtio erotettiin toisistaan virallisesti, mutta kaikesta huolimatta Faisin papiston katsotaan olevan vaikutusvaltainen toimija valtakunnassa sen suuren kansansuosion vuoksi. Tärkein faisilaisjärjestö valtakunnassa on Trinsicin temppelikaupunkia hallinnoiva uudelleen perustettu Oikeuden Ritarikunta, jonka suurmestarin katsotaan usein epävirallisesti olevan uskontokunnan korkein kuolevainen auktoriteetti. Ritarikunta itsessään on hengellinen ritarikunta, tai sotilaallinen munkkijärjestö, joka on omistautunut järjestyksen sekä turvallisuuden ylläpitämiseen, Britannian kansan suojelemiseen sekä faisilaisuuden harjoittamiseen. Järjestö koostuu pääasiassa munkeista, papeista ja sotilaista, joita yhdistää harras uskonnollinen vakaumus.
Jumalana Fais edustaa ylösnousemusta Hyveellistä elämää elämällä. Hyveet ovat ihmisten hyviä ominaisuuksia joita uskotaan löytyvän kaikista; Myötätunto, Hengellisyys, Oikeudenmukaisuus, Kunnia, Rehellisyys, Uhraus, Nöyryys ja Rohkeus. Faisilaiset uskovat näiden periaatteiden noudattamisen yksilön elämässä johtavan sekä yksilön itsensä että hänen yhteisönsä hengelliseen kohoamiseen, jonka lisäksi niitä hartaasti noudattaneen uskotaan saavuttavan harmonisen tasapainon tilan ja päätyvän kuolemansa jälkeen Faisin opetuslapseksi. Fais mielletään lahjomattomaksi ja ankaraksi, mutta oikeudenmukaiseksi ja rakastavaksi jumalaksi, joka palkitsee ne seuraajansa jotka kykenevät vääryyttä tulvivan maailman keskellä vielä säilyttämään omat Hyveensä.
Jaelshino Darakmon
Jaelshino Darakmon, tai yleisimmin lähinnä Jaelshino, on Faisin jälkeen palvotuin jumala kansalaisten keskuudessa - tästä huolimatta hänen palvontansa on melko näkymätöntä, sillä se on luonteeltaan usein henkilökohtaista, eikä suuria Jaelshinolle omistautuneita järjestöjä tunneta Tasavallassa niiden verisen historian vuoksi. Hänen palvojiensa katsotaan usein etsivän parempaa elämää; kunnianhimoiset keinottelijat, ahneet kauppiaat, tiedonjanoiset maagit, hedonistiset seikkailijat ja varkaat ovat kaikki stereotyyppisia Jaelshinon seuraajia. Hyveiden sijaan ylösnousemuksen avaimien katsotaan olevan henkilökohtainen menestys ja Kaikkeuden Totuuden paljastaminen keinolla millä hyvänsä. Hyveiden noudattamista kuoleman jälkeisen palkkion toivossa pidetäänkin eräänlaisena jumalallisena orjuuttamisen muotona, ja sen vastapainoksi Jaelshinon kerrotaan rakastavan kaikkia ihmisiä huolimatta heidän teoistaan, virheistään tai puutteistaan. Hänen seuraajansa kokevat saavansa toteuttaa vapaata tahtoaan täysin kahleitta ilman pelkoa kuoleman jälkeisestä rangaistuksesta ja voivansa nauttia elämästään täysin siemauksin aina sen päättymiseen saakka.
Jaelshinolle uhrataan useimmiten arvotavaroita tai eläviä olentoja, joidenkin huhujen mukaan jopa ihmisiä. Häntä pidetään neutraalina, mutta lahjottavissa olevana jumalana, jolle tarjottu mieluisa uhri tuo hyvää onnea ja suosiota sen tarjoajan elämään. Faisilaisille nautinnon ja menestyksen nostaminen elämän keskiöön on hengen rappioon johtava kauhistus. Kahden uskontokunnan välillä onkin valtavia historiallisia ja aatteellisia jännitteitä. Nykyään jaelshinolaiseksi tunnustautuvan ei kuitenkaan enää tarvitse pelätä välitöntä polttotuomiota kereettiläisyydestä, mutta asia pyritään kuitenkin usein pitämään salaisuutena faisilaisten suuren määrän ja vaikutusvaltaisuuden vuoksi.
Odis
Aurinkojumala Odisin palvontaa harjoitetaan etupäässä eteläisten kansojen keskuudessa ja se on säilynyt Nujel'min ja El Khatunin alueilla otaksuttavasti kaukaisesta muinaisuudesta nykyiseen aikaan asti. Odisin palvojille ominaista on erilaiset riitit, monimuotoiset rituaalit ja veriuhrien antaminen Odisille. Odisin Papisto on järjestö, joka muun muassa hoitaa pyhättöjä, kouluttaa pappeja, toteuttaa astrologista tutkimusta ja suorittaa riittejä.
Odisia pidetään sen seuraajien keskuudessa kaiken tiedon ja viisauden lähteenä, pääjumalana joka loi koko maailman ja sen olennot. Odis on kuitenkin ankara jumala joka vaatii jatkuvia uhrilahjoja pysyäkseen säyseänä. Ihmiskuntaan pettyessään Odis avaa infernuksen portit ja tuhoaa koko ihmiskunnan aloittamalla niin kutsutun tulenkauden. Näin on Odisin Papiston mukaan tapahtunut jo kolmesti. Heidän mukaansa nykymaailma on syntynyt kolmannen tulenkauden jälkeen. Ollessaan ihmiskuntaan tyytyväinen, Odis palkitsee heidät palaamalla lähelle maata, muuttaen maailman paratiisiksi. Odisin Papisto odottaakin tätä tulevaisuuden kultaista aikaa kuumeisesti.
Odisin palvojilla on usein vahvoja näkemyksiä eteläisten kansojen ylivertaisuudesta, he pitävätkin El Khatunin aavikkoa ihmiskunnan kehtona. Yleisesti valtakunnassa tätä ja muita Odisin Papiston näkemyksiä historian kulusta pidetään vaihtoehtohistoriana.
Viimeaikaisten El Khatunin levottomuuksien seurauksena Odisin palvonta on levinnyt pakolaisten mukana myös Britainin kaupunkiin. Odisin Papiston ja Käärmekaartin välillä onkin ollut erimielisyyksiä, etenkin sen jälkeen kun Odisin Papiston profeettana pitämä henkilö menehtyi epäselvissä olosuhteissa. Faisilaiset pitävät usein Odisin seuraajien tapoja barbaarimaisina, paheellisina ja monesti myös mustana magiana.
Muut jumalat
Yleisen käsityksen mukaan maailmassa toimii useita jumalia. Nämä jumalat yhteistyössä loivat maailmankaikkeuden ja sen asukkaat. Moni jumalista on kuitenkin tyystin väliinpitämätön tai kenties jopa vihamielinen ihmisiä kohtaan, eivätkä he siksi ole tehneet itseään näille tunnetuiksi tai ottaneet muotoa joka ihmisten olisi mahdollista ymmärtää. Yksikään jumalista ei ole kaikkivoipa, vaan jokaisella on omat voimansa, jotka yhdessä mahdollistavat kaiken maailmassa tapahtuvan. Jumalat ovat vastuussa kaiken sisäisen ja ulkoisen toteutumisesta; heidän ansiotaan katsotaan olevan niin luonnon, eläimien ja ihmisten kuin myös ajan, kuoleman, tietoisuuden ja vapaan tahdon olemassaolo. Jumalien välisestä taakanjaosta puolestaan käydään jatkuvaa väittelyä, kunkin uskontokunnan luonnollisesti suosiessa omaa jumalaansa. Oppineet pitävät jumalien ylläpitämän ja suojeleman järjestäytyneen Kosmoksen vastapainona järjestyksetöntä Kaaosta, joka vallitsee tunnetun maailmankaikkeuden ulkopuolella. Suositun teorian mukaan Kaaos pyrkii vuotamaan maailmankaikkeuteen ja tekemään sen kaltaisekseen; loppumattomaksi mielipuolisuudeksi, jossa todellinen ja epätodellinen, oleva ja olematon sekä alku ja loppu tapahtuvat samassa tilassa. Suuria kaupunkeja tuhonneiden äänettömien kaaossotilaiden legioonien sekä hirveiden muotopuolisten kaaospetojen oletetaan olevan Kosmokseen vuotaneen Kaaoksen aiheuttamia epäluonnollisia manifestaatioita. Kaaoksen uskotaan kanavoituvan maailmaan salaperäisestä Kaaoksen Lähteestä.
Kautta aikain ihmiset ovat palvoneet mitä erikoisimpia jumalia. Osa niistä on ainakin aikalaiskertomusten mukaan mitä todennäköisimmin vähintään pohjautunut totuuteen, kun taas osa on selvästi ollut ihmisten mielikuvituksen tuotetta. Valtakunnan historiassa on palvottu niin verta, terästä, merta, merihirviöitä kuin suurta apinajumalaakin. Aikalaiskertomusten mukaan mittavaa tuhoa aiheuttivat esimerkiksi Kaaoksen sanansaattajaksi tunnustautunut, viimeisin oletettu Kaaoksen Lähteen haltija, mahtava velho Kalinga ja joidenkin jumalana palvoma, demonisia voimia hallinnut ikivanha noita Laratha, joista kumpikin surmattiin Vanhan Valtakunnan aikaan. Faisilaisten ja jaelshinolaisten hallitsemasta enemmistöstä huolimatta Tasavallan alueella palvotaan nykyäänkin mitä erikoisimpia entiteettejä. Esimerkiksi joidenkin jhelomilaisten merenkävijöiden traditioon kuuluu edelleen tehdä pieni uhraus merelle hyvän onnen toivossa.
